Niin, kävin sitten tänään katsomassa Annen pentuja. Liian ihania! Mukaan melkein lähti Lyyli-tyttö, onneksi on vielä liian nuori muuttamaan toiseen kotiin. Vei kyllä sydämeni.
Pitäisi mennä katsomaan uusia tulokkaita vasta siinä vaiheessa kun ne on ns. kaikki myyty...
Kamera oli tietty kotona, mutta onneksi Annen kamera toimi ja varmaan saan Lyylistä suloisen kuvan blogiini...
Tuli muuten taas kuukauden naurut Annen kanssa naurettua. Kaksi tosinörttiä tietokoneen, kameran ja tulostimen kimpussa..mitä siitä seuraa...voitte vain kuvitella.Hauskaa kuitenkin oli ja se on tärkeintä.
Kotona Mille ei tapansa mukaan haistellut vaatteita ollenkaan, tervehti muuten vain, Raisu ja Fanni olivat sitten nenä kiinni vaatteissa ja käsissä.
Raisu pitää asiasta viidenteen juoksuhousuja todella hyvin jalassa, Fannihan repii ne heti pois kun kukaan ei vahdi. Eli helpottaa kodin siivousta ja puhtaanapitoa suunnattomasti. Hyvä Raisu!
tiistai 24. maaliskuuta 2009
torstai 19. maaliskuuta 2009
Vihdoikin,
Siis Raisun juoksut alkoivat.
Neiti ehti melkein 10 kk ikään ja kaikki muut sisaret ehtivät tässä hommassa edelle. Mutta nyt kuitenkin Raisun ekat juoksut alkoivat ja minä olen onnellinen.( harvoin sitä juoksujen takia on iloinen) Loppuu toi kasvaminen ainakin korkeussuuntaan.
Vaikkakin taas eilen treeneissä Raisua mittailimme...taidan saada kuitenkin medi-koiran. On kyllä juuri sellainen todella ilkeä rajatapaus. Sitä mittausta on nyt vaan treenattava ja vietävä Raisu mittaukseen johonkin rauhalliseen paikkaan kiltille tuomarille. Kyllä se siitä.
Luin tossa äskettäin Terhin blogia; siellä ollaan myös hiihdelty koirien kanssa ..mulla oli hieman eri fiilikset kun me teimme saman jutun.
Ladulla ei ollut kuin muutama ihminen ja koirat eivät olleet suksista moksiskaan, mutta silti sain verenpaineen nousemaan. Yhden koiran luo piti Raisun ja Fanninkin mennä ja huudoista ei mitään apua. Vieraan koiran omistaja kaappasi omansa kainaloon ja jatkoi nyrpeänä matkaa. Hyvä me ja meidän koirat. Mitään rähinää ei kyllä syntynyt, vain kiinnostunutta haistelua. (meillä oli jäällä koirat irti).
Sitten kotiin tultaessa viimeisessä ylämäessä ennen kotiporttia, latu kulkee ihan meidän oven läheltä, Raisu jäi vain seisomaan keskelle latua kun pari hiihtäjää tulee mäkeä alas, loivaa sellaista.
Onneksi osasivat hypätä ladulta pois ja ohittivat koirat hienosti. Ja onneksi olivat meidän tutut lähinaapurit, mutta silti..
Nyt on meidän tämän talven hiihdot hiihdelty ellen sitten hiihdä keskellä yötä. Jos koirat ovat hihnassa on vauhti niin hurja ettei siitä tule mitään.Tai rupeavat vielä pahimmassa tapauksessa leikkimään kesken hiihdon.
Odottelen kovasti Lappeenrannan näyttelyä ja siellä tuttujen tapaamista.On kiva nähdä miten Ruca ja Ana ovat kasvaneet. Hitsi kun sinne on vielä niin pitkä aika. Siinä välissä ehdin Fannin kanssa käydä Pieksämäellä tämän vuoden ekoissa agikisoissa.Saa nähdä miten rakettina painaa menemään, treenaamin on nyt jäänyt vähän vähemmälle, laiska minä!!
Neiti ehti melkein 10 kk ikään ja kaikki muut sisaret ehtivät tässä hommassa edelle. Mutta nyt kuitenkin Raisun ekat juoksut alkoivat ja minä olen onnellinen.( harvoin sitä juoksujen takia on iloinen) Loppuu toi kasvaminen ainakin korkeussuuntaan.
Vaikkakin taas eilen treeneissä Raisua mittailimme...taidan saada kuitenkin medi-koiran. On kyllä juuri sellainen todella ilkeä rajatapaus. Sitä mittausta on nyt vaan treenattava ja vietävä Raisu mittaukseen johonkin rauhalliseen paikkaan kiltille tuomarille. Kyllä se siitä.
Luin tossa äskettäin Terhin blogia; siellä ollaan myös hiihdelty koirien kanssa ..mulla oli hieman eri fiilikset kun me teimme saman jutun.
Ladulla ei ollut kuin muutama ihminen ja koirat eivät olleet suksista moksiskaan, mutta silti sain verenpaineen nousemaan. Yhden koiran luo piti Raisun ja Fanninkin mennä ja huudoista ei mitään apua. Vieraan koiran omistaja kaappasi omansa kainaloon ja jatkoi nyrpeänä matkaa. Hyvä me ja meidän koirat. Mitään rähinää ei kyllä syntynyt, vain kiinnostunutta haistelua. (meillä oli jäällä koirat irti).
Sitten kotiin tultaessa viimeisessä ylämäessä ennen kotiporttia, latu kulkee ihan meidän oven läheltä, Raisu jäi vain seisomaan keskelle latua kun pari hiihtäjää tulee mäkeä alas, loivaa sellaista.
Onneksi osasivat hypätä ladulta pois ja ohittivat koirat hienosti. Ja onneksi olivat meidän tutut lähinaapurit, mutta silti..
Nyt on meidän tämän talven hiihdot hiihdelty ellen sitten hiihdä keskellä yötä. Jos koirat ovat hihnassa on vauhti niin hurja ettei siitä tule mitään.Tai rupeavat vielä pahimmassa tapauksessa leikkimään kesken hiihdon.
Odottelen kovasti Lappeenrannan näyttelyä ja siellä tuttujen tapaamista.On kiva nähdä miten Ruca ja Ana ovat kasvaneet. Hitsi kun sinne on vielä niin pitkä aika. Siinä välissä ehdin Fannin kanssa käydä Pieksämäellä tämän vuoden ekoissa agikisoissa.Saa nähdä miten rakettina painaa menemään, treenaamin on nyt jäänyt vähän vähemmälle, laiska minä!!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Raisun ensimmäinen näyttely
Eilen vierailin Anun kanssa Tampereen näyttelyssä. Mukana meillä oli ensikertalaiset Raisu ja Rasse sekä konkari Rönni.
Ei olisi voinut päivä paremmin mennä, Rönni oli ROP ja Raisu VSP. Rasse oli sitten paras uros 2.
Kakarat saivat ekan sertinsä, hienon arvostelun ja "uraputki" alkoi.
Aika pitkä päivä meillä oli sillä lähdimme aamulla Mikkelistä viiden maissa ja illalla olin kotona yhdeksältä. Me (suom. Anu ja Rönni)nimittäin jäimme vielä ryhmäkehiin, missä ei tietty menestystä haettu, mutta kokemusta kylläkin.
Meinasi kuvien otto jäädä kokonaan siinä onnen huumassa, tässä hieman otoksia voitokkaasta kolmikosta.
Ensin Anu asettelee koiria...
Jotka sitten ihan hienosti jaksavat vielä poseerata.
Ei olisi voinut päivä paremmin mennä, Rönni oli ROP ja Raisu VSP. Rasse oli sitten paras uros 2.
Kakarat saivat ekan sertinsä, hienon arvostelun ja "uraputki" alkoi.
Aika pitkä päivä meillä oli sillä lähdimme aamulla Mikkelistä viiden maissa ja illalla olin kotona yhdeksältä. Me (suom. Anu ja Rönni)nimittäin jäimme vielä ryhmäkehiin, missä ei tietty menestystä haettu, mutta kokemusta kylläkin.
Meinasi kuvien otto jäädä kokonaan siinä onnen huumassa, tässä hieman otoksia voitokkaasta kolmikosta.
Ensin Anu asettelee koiria...
Jotka sitten ihan hienosti jaksavat vielä poseerata.
lauantai 7. maaliskuuta 2009
11 uutta kromfohrländeriä
Tänään syntyi 11 uutta kromfohrländeriä kun Pelan ja Rytin pennut näkivät päivänvalon.Kuusi poikaa ja viisi tyttöä.
Synnytys oli mennyt helposti, sutjahtivat ulos ihan kuin liukuhihnalla. Toisin oli silloin meillä Fannin kanssa.
Koska Pelalla on vain 8 nisää taitaa Anne joutua koville ruokinnan suhteen. Lisäruokintaa pitää ainakin alussa antaa tiheään tahtiin, kunnes Pelan maito alkaa kunnolla "herumaan". Tänään siellä Annen apuna oli jo ollut "kenneltyttö" Malla, hienoa että apua löytyy.
Anne on saanut myös oman blogin toimimaan, tässä osoite
http://demianselegia.blogspot.com/
Siellä voi sitten jatkossa ihailla suloisia pienokaisia.
Synnytys oli mennyt helposti, sutjahtivat ulos ihan kuin liukuhihnalla. Toisin oli silloin meillä Fannin kanssa.
Koska Pelalla on vain 8 nisää taitaa Anne joutua koville ruokinnan suhteen. Lisäruokintaa pitää ainakin alussa antaa tiheään tahtiin, kunnes Pelan maito alkaa kunnolla "herumaan". Tänään siellä Annen apuna oli jo ollut "kenneltyttö" Malla, hienoa että apua löytyy.
Anne on saanut myös oman blogin toimimaan, tässä osoite
http://demianselegia.blogspot.com/
Siellä voi sitten jatkossa ihailla suloisia pienokaisia.
torstai 5. maaliskuuta 2009
Mille 9 vuotta
Tänään ensimmäinen länderini "turbomummo" Demians Celina , Mille täyttää 9 vuotta, onnittelut muille sisaruksille ja kiitos kasvattaja-Annelle ihanasta harrastus-ja kotikoirasta.
Mille juhli päiväänsä saamalla aamulla rokotuksen, varmaan todella kiva juttu Millestä ja sitten myöhemmin päivällä menimme agilityhallille treenaamaan agilityä, huippujuttu Millen mielestä edelleen.
Mille on todella hyvässä kunnossa edelleen, jaksaa juosta ja temmeltää nuoruuden malliin.
Tässä vielä hieman kuvia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)