Huh mikä pääsiäinen!
Olemme Anun kanssa nyt kohta viikon tavattu päivittäin ja kokeiltu josko koirilla astutus onnistuisi...meinasi jo usko mennä ja masennus iskeä. Tänään kuitenkin taisi vasta touhu koirien mielestä alkaa, Rönni jaksoi yrittää ja Fannikin seisoi paikoillaan, se loppusilaus tietty vain puuttui. Huomenna jatkamme taas, nyt toiveikkaana jälleen.
Näin ensikertalaisena täytyy sanoa, että rankkaa hommaa urokselle ja tietysti henkisesti omistajille. Onneksi meille on vakuuteltu, että nyt vasta touhu alkaa. Pitänee uskoa.
Kaikki lukijat, peukut pystyyn!!!
3 kommenttia:
Hyvä homma että jotain toivoa alkaa näkymään :) Se on tosi raskasta varsinkin omistajille!
Peukut on pystyssä! =)
Peukut pystyssä täälläkin! :-)
Joo on tosi rankkaa touhua astutushomma: meillähän viime syksynä oli projektina Peetu x Minttu (virallisesti Pipari), josta ei sitten tullut mitään väärän juoksuajankohdan vuoksi. Mutta kyllä se vaatii kärsivällisyyttä, aikaa ja hermoja.
Lähetä kommentti