Vihdoikin,

Siis Raisun juoksut alkoivat.
Neiti ehti melkein 10 kk ikään ja kaikki muut sisaret ehtivät tässä hommassa edelle. Mutta nyt kuitenkin Raisun ekat juoksut alkoivat ja minä olen onnellinen.( harvoin sitä juoksujen takia on iloinen) Loppuu toi kasvaminen ainakin korkeussuuntaan.

Vaikkakin taas eilen treeneissä Raisua mittailimme...taidan saada kuitenkin medi-koiran. On kyllä juuri sellainen todella ilkeä rajatapaus. Sitä mittausta on nyt vaan treenattava ja vietävä Raisu mittaukseen johonkin rauhalliseen paikkaan kiltille tuomarille. Kyllä se siitä.

Luin tossa äskettäin Terhin blogia; siellä ollaan myös hiihdelty koirien kanssa ..mulla oli hieman eri fiilikset kun me teimme saman jutun.

Ladulla ei ollut kuin muutama ihminen ja koirat eivät olleet suksista moksiskaan, mutta silti sain verenpaineen nousemaan. Yhden koiran luo piti Raisun ja Fanninkin mennä ja huudoista ei mitään apua. Vieraan koiran omistaja kaappasi omansa kainaloon ja jatkoi nyrpeänä matkaa. Hyvä me ja meidän koirat. Mitään rähinää ei kyllä syntynyt, vain kiinnostunutta haistelua. (meillä oli jäällä koirat irti).
Sitten kotiin tultaessa viimeisessä ylämäessä ennen kotiporttia, latu kulkee ihan meidän oven läheltä, Raisu jäi vain seisomaan keskelle latua kun pari hiihtäjää tulee mäkeä alas, loivaa sellaista.
Onneksi osasivat hypätä ladulta pois ja ohittivat koirat hienosti. Ja onneksi olivat meidän tutut lähinaapurit, mutta silti..
Nyt on meidän tämän talven hiihdot hiihdelty ellen sitten hiihdä keskellä yötä. Jos koirat ovat hihnassa on vauhti niin hurja ettei siitä tule mitään.Tai rupeavat vielä pahimmassa tapauksessa leikkimään kesken hiihdon.

Odottelen kovasti Lappeenrannan näyttelyä ja siellä tuttujen tapaamista.On kiva nähdä miten Ruca ja Ana ovat kasvaneet. Hitsi kun sinne on vielä niin pitkä aika. Siinä välissä ehdin Fannin kanssa käydä Pieksämäellä tämän vuoden ekoissa agikisoissa.Saa nähdä miten rakettina painaa menemään, treenaamin on nyt jäänyt vähän vähemmälle, laiska minä!!